Andrea West on 10-vuotias, kun hänen vanhempansa tekevät maailman pahimmanasian. He päättävät erota. Samalla Andy joutuu muuttamaan pois omasta kodistaan Mulperitieltä, matkustamaan joka viikko A-talon ja B-talon väliä sekä totuttautumaan VIITEEN uuteen sisarukseen.
Wilson kuvaa taitavasti tunnetta, kun koko elämä mullistuu. Perhettä ei enää ole, kaikki on uutta ja outoa. Ei ole helppoa taiteilla menneisyyden, tämän päivän ja tulevaisuuden välissä, yrittää löytää paikkansa uusperheessä tai taistella paikastaan ainoana lapsena. Andyn toiveet ja unet kuvastavat haavetta koko perheen paluusta yhteen, mutta todellisuudessa toivoa siitä ei enää ole. Elämä on parsittava kasaan muulla tavoin.
Mikään paikka ei Andysta tunnu kodilta; Paviaani-Bill on varastanut äidin ja isä väittää rakastavansa Hippi-Carrieta. Onko siis ihme, ettei Andy jaksa aina mennä kouluun tai pakenee muistelemaan sitä, kuinka ihanaa oli Ennen? Silloin, kun hänellä oli vielä oma perhe…